On se kiva nähdä, kun maailman parhaimmat golfarit taistelevat golfkentällä kuin me harrastajat ikään. Epäonnistumiset seuraavat toisiaan ja virhettä ei välttämättä enää paikata haamupelastuksella, kuten niin usein niin sanotuissa normikilpailussa.
U.S. Open on kaikkea muuta kuin normikisa, ja sellaisena se on rakastettava. On kuitenkin tunnustettava, että opin rakastamaan U.S. Openia oikeastaan vasta tänä vuonna. Kuten niin monesti muutenkin kolikossa on kaksi puolta. Kun maailmanhuiput halutaan saada köysiin, kentästä on tehtävä niin vaikea, että se on jo vähän koomistakin. Puoleen sääreen ulottuvat raffit ja parkettia muistuttavat griinit ovat kaukana perusgolfista, mutta niin ovat kisan osallistujatkin.
Jos viritys menee överiksi, kuten niin usein on mennyt, se kääntyy pahasti itseään vastaan. Nyt jo yksin sää piti huolen siitä, että kenttä, ja etenkään viheriöt, eivät pelanneet liian nopeina.
Kerran vuodessa on kiva katsoa kisaa, jossa voittaminen vaatii eri ominaisuuksia kuin monessa muussa kisassa. Golfissa on paljon kuluneita kliseitä, joita pelaajatkin toistelevat varmasti niihin uskoen, mutta toisinaan siksi, että niitä on helppo haastatteluissa toistella, ovathan ne ikään kuin yhteisesti hyväksyttyjä tosiasioita, joiden jankkaaminen on helppoa sisältöä golfmedioihin ja pikatie ulos väkinäisestä haastattelusta.
Zenmäinen Scottie Scheffler höyrysi kesäsateessa kuin hellankoukku.
Yksi klisee on se, että golfin perimmäinen luonne on graindaamisessa. Brooks Koepka muotoili taannoin asian jotakuinkin niin, että golf tarjoaa jatkuvia epäonnistumisia. Voittaja on se, joka epäonnistuu vähiten, eikä menetä uskoaan itseensä vaan jaksaa kärsivällisesti kontata kohti viimeistä puttia 18. reiällä.
U.S. Open on sitä konttaamista omimmillaan. Kisa lyö pelaajat polvilleen, tarjoten jatkuvaa tapahampaiden kiristelemistä, epäonnistumisia ja painetilanteita toisensa perään. Jokainen lyönti on potentiaalinen katastrofi. Pitkä raffi ei tarjoa kuin ongelmia, ja jokainen putti on vaikea. Perusasiat, kuten väyläosumat ovat arvossaan. Ja jos väylään ei osuta, pitää muistaa ottaa se lääke, ja pelata pallo turvallisesti takaisin väylälle – kuten yksi kuluneista golfkliseistä muistuttaa.
Kärsivällisyyttä koetellaan U.S. Openissa liiankin kanssa. J.J. Spaunin ilme ei sunnuntaina juurikaan muuttunut silloinkaan, kun tuuri käänsi hänelle selkänsä Oakmontin kakkosreiällä loistavan lähestymisen osuttua tankoon ja kimmahdettua siitä varman birdiepaikan sijaan etäisyydelle, josta tuloksena oli lopulta bogey. Ja bogeja Spaun teki päätöspäivänä kuuden ensimmäisen reiän aikana viisi.
Vastoinkäymisistä huolimatta J.J. Spaun eteni kentällä kärsivällisesti ja horjumatta. Getty Images.
Siitä huolimatta hän voitti kisan jatkettuaan taistelua kärsivällisenä ja taikomalla viimeisen seitsemän reiän jaksoon neljä birdieä. Viimeisissä ryhmissä pelanneet haastajat sortuivat yksi toisensa jälkeen. Useaan otteeseen he yrittivät paikata virhettään sankarilyönnillä, joka johti uuteen virheeseen. Lääke jäi ottamatta. Toki marginaalit ovat voittotaistelussa pienet ja olosuhteet äärimmäisen vaativat – ja siltikin peli muistutti olemukseltaan meidän ihan normiharrastajien taaperrusta golfkentällä.
Kun kärsivällisyyttä toden teolla mitataan, eivät huiputkaan pysy tyynenä. Rory McIlroy kiukutteli tiimerkin säpäleiksi ja yleensä niin zenmäinen Scottie Scheffler höyrysi kesäsateessa kuin hellankoukku. Sellaista se golf osaa olla. Jälleen niin samaistuttavaa.
U.S. Open tarjoaa erilaista ja omanlaistaan golfia, ja kerran vuodessa sitä on mukava katsoa. Peruskisoja on riittävästi, liikaakin. Seuraavalla viikolla voittotuloksen perään lisätään taas nolla.
Lue seuraavaksi: Näkökulma: Golfin perimmäinen olemus on se, että tapellaan tupella, kun puukko on poikki
Ehkä hieman aiheesta sivuun, mutta tuo Koepkan ajatus, että golf on jatkuvaa epäonnistumista ja alisuorittamista on sama, mikä on pyörinyt mielessäni jo vuosikausia.
Tuloksia kentältä (par 72), jota olen elämässäni pelannut eniten (kierroksia jossain 600 paremmalla puolella runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana):
– life-time eclectic: 52
– tyypillinen kausi-eclectic viime vuosina: 65-66
– paras yksittäinen kierros: 77
– tulos joka saa kierroksen jälkeen aikaan ainakin pienen tyytyväisyyden tunteen: < 90
– viime kausien kierroskeskiarvot: 91-93
MOT
U.S. Open tyyppinen kentän viritys on täyttä pelleilyä, jossa onnella on liian suuri merkitys!