Golftähdet ovat rikkaampia kuin koskaan, mutta kentällä näkyy yhä useammin tyytymättömyyttä ja ylimielisyyttä. Median vältteleminen, mailojen heittely ja negatiivinen asenne herättävät kysymyksen: unohtuiko, miksi lajia pelataan?
U.S. Openin yllättävä voittaja J.J. Spaun juhli kesäkuussa uransa ensimmäistä major-titteliä. Vaikka saavutus oli suuri, hänen reaktionsa ei poikennut nykyajan huippugolfarien valtavirrasta. Spaun, Scottie Scheffler, Xander Schauffele, Collin Morikawa ja Patrick Cantlay edustavat uuden sukupolven pelaajia – hillittyjä, rauhallisia ja mekaanisen moitteettomia. Kontrasti on suuri verrattuna menneiden vuosikymmenten tähtiin, kuten Jack Nicklaukseen, Johnny Milleriin, Seve Ballesterokseen ja Lee Trevinoon. He eivät vain voittaneet suuria turnauksia – he myös tunsivat ja näyttivät sen. Yhdysvaltalaiset golflehdet toivat Suomeen asti lukijoille aidosti tunnetta: tuuletuksia, riemua ja eleitä, jotka tempaisivat lehteä selailevan mukaan kokemukseen. Nykyään YouTube toimii aarreaittana näille takavuosien tähtihetkille. Nykygolfissa rahavirrat ovat paisuneet ennennäkemättömiksi. Silti – tai juuri siksi – kentällä nähdään yhä enemmän ylimielistä, välinpitämätöntä ja toisinaan jopa vihamielistä käytöstä. LIV Golfin tulo markkinoille on kiihdyttänyt tätä kehitystä. PGA Tour on vastannut korottamalla palkintopotteja ja luomalla pelaajille etuohjelmia, mutta samalla laji on vieraantunut siitä, miksi se ylipäätään on olemassa: yleisön vuoksi. Samalla pelaajien haluttomuus kohdata mediaa kierrosten jälkeen on lisääntynyt. Median välttely on kuin viesti siitä, ettei yleisön kanssa tarvitse enää olla vuorovaikutuksessa. Ja jos media jää pois, kiinnostus hiipuu. Kun yleisö menettää otteen, sponsorit seuraavat perässä. Silloin golf ei ole enää kaupallisesti elinkelpoinen. Keskustelun ytimeen on noussut Rory McIlroy. Hän on viime aikoina puhunut median kanssa vain harvoin kierrosten jälkeen – välillä ei lainkaan. McIlroyn mukaan vaikeneminen PGA Championshipissä johtui siitä, että tieto hänen sääntöjenvastaiseksi todetusta draiveristaan vuoti julkisuuteen. Tällaiset hylkäystapaukset eivät ole harvinaisia, mutta tapa reagoida oli poikkeuksellisen ylimielinen. McIlroylta – joka on kenties lajin seuratuin tähti – odotetaan enemmän. Hän totesi äskettäin toimittajalle, ettei tiedä, mikä median tehtävä on: ”Ehkä kirjoittaa birdieistä ja bogeista.” Eikä McIlroy ole yksin. Shane Lowry, Collin Morikawa ja Matt Fitzpatrick ovat kaikki antaneet kummastusta herättäneitä lausuntoja tai valittaneet liian ankarista kenttäolosuhteista. Majorien voittopotti on yli neljä miljoonaa dollaria, joten on selvää, että vaade pelaajien kyvyille asetetaan kovimmissa kisoissa äärimmilleen. Kentillä on nähty yhä rajumpia purkauksia. McIlroy viskoi U.S. Openissa mailoja ja rikkoi draiverillaan tiimerkin. Wyndham Clark tuhosi PGA Championshipissä mailallaan oman sponsorinsa mainostaulun ja U.S. Openissa hän tärveli pukuhuoneen kaappeja. Myös naisten puolella on tapahtunut: ruotsalainen major-voittaja Maja Stark iski Women’s PGA Championshipissä turhautuneena putterillaan bägiinsä, ja lapa katkesi. Brooks Koepka liittyi viikonvaihteessa tuoreimpana tapauksena LIV-kiertueella tiimerkin tuhoajien joukkoon. Missä on kunnioitus peliä, yleisöä ja itse kenttää kohtaan? Huolestuttavaa on myös se, ettei tällaisesta käytöksestä tunnu seuraavan minkäänlaisia sanktioita. Pelaajat jatkavat kiertueillaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka pääkiertueet toimivat yhä enemmän liikeyrityksinä, lajilta kaivattaisiin nyt moraalista selkärankaa. Jos golf aikoo säilyttää arvonsa ja vetovoimansa, pelaajien on ymmärrettävä vastuunsa – ei vain voittojen ja palkintorahojen, vaan myös esimerkin kautta. Tällä hetkellä ajatus yhteisestä hyvästä tuntuu olevan kateissa.Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje
Artikkelin kommentit (5 kpl)
Oma kommentti
Erikoinen ajatus: ”PGA Tour on vastannut korottamalla palkintopotteja ja luomalla pelaajille etuohjelmia, mutta samalla laji on vieraantunut siitä, miksi se ylipäätään on olemassa: yleisön vuoksi.”
Ehkä Pga tour on osaltaan yleisön vuoksi, koska heiltä tulee rahat joko suoraan tai välillisesti mainostajien ja kumppanien kautta, mutta pelaajat pelaa itselleen, menestyäkseen. Laji ei ole yleisöä vaan pelaajia ja heidän välistä kilpailuaan varten. Olisi melko tylsää, jos jokainen pelaaja olisi toisensa kopio, eikä näyttäisi tunteita. Persoonat ja tunteet kuuluvat urheiluun, ei pelkkä sliipattu olemus. Suurin osa pelaajista käyttäytyy kuitenkin aina hyvin ja antaa aikansa myös medialle. Silti on hyvä vaan, että mukana on persoonia.
En nyt ihan saanut kiinni siitä, että miksi nykypelaajia samaan aikaan haukutaan ”mekaanisen moitteettomiksi” ja toisaalta surraan kentällä nähtyjä yhä rajumpia purkauksia? Golfissa taitaa olla vähän sama juttu kuin tenniksessä, ne edelliset sukupolvet ovat aina olleet värikkäämpiä ja persoonallisempia – kunnes sitten nykyiset pelaajat lopettavat ja heidän persoonallisuuksiaan aletaan muistelemaan kaiholla. Nicklausiakin pidettiin uran huippuvaiheessa tylsänä ja värittömänä ja fanit haikailivat Palmerin kulta-aikoja. Ja US Openin peliolosuhteista on käsittääkseni purnattu niin sanotusti aina. Ihan minimissään niistä on purnattu 90-luvulta lähtien sen verran mitä itse olen seurannut.
Joo, melkoinen ristiriita on toimittajan tekstissä. Lisäksi paistaa sellainen asenne läpi, että pelaajat ovatkin mediaa varten. Suurin synti on kiukutella medialle ja antaa vältteleviä lausuntoja.
Mielestäni Morikawa ja Lowry ovat argumentoineet aika asiallisesti ja hyvin perustein sitä kuinka olisi kaikkien eduksi jos media ei olisi aina survomassa mikrofonia pelaajien naamaan ihan heti kierroksen loputtua. Tästä artikkelista valitettavasti paistaa tietynasteinen etuoikeus tai aroganssi median puolesta. Kyllä kiistaton kylmä fakta on se että media tarvitsee golfin tähtiä paljon enemmän kuin tähdet tarvitsevat mediaa. Ja tämä on vain korostunut entisestään sosiaalisen median kasvun myötä.
Se mitä sit tulee Wyndham Clarkin, Brooks Koepkan ja McIlroyn viime aikaisiin raivonpurkauksiin, ne ovat oma lukunsa ja ansaitsevatkin pelkkää kuraa lapsellisista käytöksistään. Mutta tuntuu kieltämättä vähän väkinäiseltä touhulta yrittää linkittää näitä tapahtumia artikkelin toiseen aiheeseen median välttelyn suhteen.
Pelaajat ovat kilpailemassa
Katsojat ja varsinkin Marko te toimittajat Häiritsette eniten kilpailijoita kun he yrittävät suoriutua työstään,golfari on töissä kentällä.ja toimittajat työpaikkahäiritsijöitä.