Powerbiltin oranssi salama on tuttu monelle 1900-luvun viime vuosikymmeninä harrastaneille.
Moni golfin 1900-luvun puolella aloittanut muistaa Powerbiltin rautamailat. Merkin logo on oranssi salama, joka painui mieleen. 1900-luvun lopulla Powerbiltillä meni vielä kohtuullisesti, lähempänä 1900-puoliväliä erinomaisesti. Ja on Powerbilteillä voitettu kahdeksan majoriakin, niistä viimeisimmän toi Larry Mize vuonna 1987.
Huippuvuosien jälkeen kysyntä kuihtui ja yritys menetti jalansijansa. 2000-luvulla merkin mailoja on myyty lähinnä lisenssivalmistajien halpissetteinä. Hilco Streambank osti brändin vuonna 2016 ja nyt oranssi salama tekee paluuta tosissaan.
Toimintamalli on lisenssivalmistajapohjainen, Suomen ja pohjoismaiden lisenssiä hallinnoi Mint Solution.
Fujikura Axiom on moderni hiilikuituvarsi, joka antaa potkua kovempaakin lyövän harrastajan rautamailoille.
Markkinoilla on kaksi rautamallia, jotka Golfpiste testasi Paloheinägolfin rangella. Atlas PD, eli players distance -malli on hieman kookkaampilapainen, anteeksiantavampi ja helpompi vaihtoehto, mutta merkin kruununjalokivi on Atlas MB, eli muscle back.
Atlas MB on kaunis rautamaila. Lapaa saa hopeisena ja pronssisena, joista jälkimmäinen oli testissä mukana. Jenkkimarkkinoilla on myynnissä myös gun metal -viimeistely. Valmistusmateriaali molemmissa malleissa on japanilainen hiiliteräs.
PD on valettu, MB taottu. Yleinen käsitys on, että taottu maila on osumatuntumaltaan tunnokkaampi ja pehmeämpi. Ainakin tämän testin perusteella käsitykselle on katetta. PD on osumassa aika perustasoa, ehkä vähän kolhokin, MB taas hunajaisen pehmeä. Samaan päätyi myös arvostettu MyGolfSpy -sivusto, jonka testissä MB sai ylistystä.
MB-mallin (oik.) lavan pohja on huomattavasti kapeampi kuin PD-mallin. Myös lapa on huomattavan pieni.
Golfpisteen testissä mailoja ei lyöty lyöntitutkassa, vaan niitä verrattiin rangella kahden muun merkin mailoihin. Niistä toisessa oli sama varsi kuin testatuissa Powerbilteissä. Lyöntitutkan kanssa tehtävä testi oli perusteltua sivuuttaa, sillä onhan selvää, ettei Powerbilt MB -mailoja osteta puhdas suorituskyky edellä. Ratkaisevaa on ulkonäkö ja osumatuntuma. Ne ovat kunnossa – tai oikeammin, ne ovat vakuuttavia.
Maila on kaunis kuin karkki ja osumassa ihanan pehmeä. Ei PD:kään ruma ole, mutta osumatuntuma on varsin erilainen, eikä suoraan sanottuna yhtä vakuuttava.
Suurin yllätys oli kuitenkin lavan tulisuus. Takomalla valmistettu MB ei juuri jää lyöntimitassa verrokkeihinsa, vaikka pieni blade-lapa antaa odottaa muuta. Yhdessä Fujikura Axiom 105 S -varren kanssa tehoja piisaa todella hyvin. Varsi toki on noin 100 euroa kappaleelta maksava hiilikuituvarsi, jota harva mailoihinsa valitsee. Sopivalla teräsvarrellakin tulivoimaa silti luulisi piisaavan.
Grippi on värikäs ja tyylikäs osa mailaa.
Jos on lyönyt vanhoilla bladeilla, saattaa Powerbilt MB suoraan sanottuna pelottaa. Blade ei heikkoa osumaa anteeksi anna, vaan lopputulos on yleensä lyhyeksi jäänyt tai pahasti linjastaan karannut lyönti. Se ei ole asiantila Atlas MB:n kanssa. Maila on yllättävän anteeksiantava ja nippa nappa sinkkuhändärillä operoiva testaajakin sai sillä aikaan toistettavia lyöntejä.
MB-mallin nostokulmat mukailevat tyyliä, eli ovat niin sanotusti vanhan liiton mallia. PW:ssä kulmaa on 47 astetta, kun PD-mallin PW:ssä kulma on 44. Rautaseiskan kohdalla kulmat ovat MB:n 35 ja PD:n 32.
Molempien mallien perussetti on (4–pw). Hinta teräsvarrella on alkaen 160 euroa kappaleelta.
Artikkelia päivitetty 9.10. Nimi muutettu muotoon Larry Mize.
Tuo jutun ensimmäisessä kappaleessa mainittu major-voittaja lienee kuitenkin Larry Mize eikä Maze?
Juuri näin, kiitos huomiosta