Avauslyönti kertoo heti, missä mennään. Siksi epäonnistunut draivi kirpaisee enemmän kuin yksikään putti.
Golfkierros ei ole kunnolla edes alkanut, kun jo hävettää. Ensimmäinen draivi nousee korkealle, kaartaa rajusti oikealle ja katoaa puiden sekaan. Tai pahimmillaan se pomppii kuin pingispallo 30 metriä eteenpäin. Pelikaveri sen sijaan lataa pallon keskelle väylää 230 metrin päähän. Tässä kohtaa moni golfari kokee piston itsetunnossaan ja miettii itsekseen: pitäisikö minun varata aika prolle?
Draivi on kierroksen ensimmäinen kunnollinen näyttöpaikka, jonka jokainen näkee, eikä sitä voi piilottaa. Avauslyönti tuo usein mukanaan painetta, sillä sen epäonnistuminen jää kertaheitolla kaikkien mieleen. Golfarille ei tuota vain pettymystä se, että lyönti menee metsään, vaan erityisesti se, että lyönti jää lyhyemmäksi tai menee vinoon verrattuna pelikavereiden suorituksiin.
Golfissa on jotain perustavanlaatuista vertailun tuntua. Kun oma lyönti jää selvästi alle muiden, siitä syntyy helposti häpeän tunne. Pelaaja saattaa tuntea jäävänsä ryhmän armoille ja jopa paljastavansa olevansa muita huonompi. Vaikka kaikki tietävät, että golf on vaikea laji ja että huonot lyönnit kuuluvat kaikille, tuntuu epäonnistunut draivi silti henkilökohtaisemmalta kuin ehkä mikään muu lyönti.
Avauslyönti määrittää pelin kulkua
Golfarin kannalta avauslyönti ei ole vain symbolinen, vaan myös strategisesti ratkaiseva. Hyvä draivi avaa mahdollisuuden päästä lähestymään griiniä juuri siitä suunnasta, mistä kenttäarkkitehti on suunnitellutkin. Huono avaus taas pakottaa pelaamaan niin sanottua ”pelastusgolfia” – eli etsimään palloja, väistelemään puita ja suunnittelemaan reitin takaisin peliin. Avauslyönti määrittää usein paitsi reiän, myös koko kierroksen henkisen tunnelman.
Hyvä draivi sen sijaan saa aikaan tunteen, jota voi verrata pienen lottovoiton kaltaiseen helpotukseen. Kun pallo lähtee lavasta puhtaasti, kaartaa hallitusti väylän kaarta myötäillen ja laskeutuu keskelle pelialuetta, kaikki tuntuu hetken aikaa mahdolliselta. Parhaimmillaan hyvä avauslyönti tuo hymyn huulille ja keveyden askeliin. Se tunne voi kantaa koko väylän, joskus jopa koko kierroksen ajan.
Jokainen haluaa olla tiillä parhaimmillaan.
Tämä kontrasti tekee draiveista niin latautuneita. Huono lyönti nakertaa itseluottamusta, mutta hyvä draivi rakentaa sen nopeasti uudelleen.
Onnistunut avauslyönti saa myös pelikaverien hyväksynnän. Se voi tulla pienellä ”hyvä lyönti” -kommentilla, nyökkäyksellä tai jopa yläfemmalla. Vaikka golf on yksilölaji, näillä pienillä reaktioilla on suuri merkitys. Ne vahvistavat tunnetta siitä, että pelaaja kuuluu porukkaan ja on ”samalla tasolla” muiden kanssa, vaikka olisi vasta aloittelija. Draivi on sosiaalinen hetki, ja hyvä osuma vahvistaa sosiaalista itseluottamusta.
Juuri siksi huonon draivin ärsytys ei ole vain pelillinen epäonnistuminen. Se on usein tunne siitä, että jäi hetkeksi ulkopuolelle. Kun sen ymmärtää, ymmärtää myös, miksi pro-ajat täyttyvät keväisin nopeasti. Jokainen haluaa olla tiillä parhaimmillaan.
Omassa työssäni prona olen törmännyt tähän ongelmaan sangen usein. Useimmille asiakkaille tärkeintä on draivin lentokaari, ei niinkään muut lyönnit.
Miksi draivit hävettävät enemmän kuin putit?
On kiinnostavaa, että huono putti ei aiheuta yhtä voimakasta reaktiota kuin epäonnistunut draivi, vaikka sekin maksaa lyöntejä. Syynä on tilanne. Putti tapahtuu greenillä, usein pienemmässä mittakaavassa ja vähemmällä yleisöllä.
Draivi puolestaan ammutaan suurella eleellä kaikkien katseiden alla, koko kehon voimin, eikä epäonnistuminen jää huomaamatta.
Huonot draivit ovat kuin näyttämökomiikkaa väärästä kulmasta: odotetaan komeaa kaarta, mutta saadaan nyrjähtänyt kaari kohti pusikkoa. Siinä on jotain inhimillisen nolostuttavaa, ja juuri siksi moni golfari huomaa kaivavansa pron puhelinnumeroa seuran nettisivuilta heti kierroksen päätyttyä.
Lue seuraavaksi: Miksi onnistumisen ja hyvän kierroksen toistaminen on golfissa niin vaikeaa?
250 m:n draivi on yhtä arvokas, kuin 1 m:n putti.
Hyvä draivi johtaa sujuvaan peliin, kun ei tarvitse lyödä kahta varapalloa ja käyttää 10 minuuttia kahden ensimmäisen pallon etsimiseen eri puolilta väylää ennenkuin palaa kolmannelle pallolle, joka pomppi 60 metriä väylälle.
Hyviä näkökohtia tuossa Juha Hakulisen kirjoituksessa. Oma vakaa käsitykseni on, että se on nimenomaan draivin merkityksen liiallinen korostuminen, joka johtaa epäonnistumisiin. Se on korvienväliasia. Sama pelaaja lyö rangella 9 hyvää draivia kymmenestä, mutta kun esiintymisvuoro ekalla tiillä koittaa, rentous on tipotiessään ja pallo on pöpelikössä. Tällaisille pelaajille suosittelen ekan tiin avausta hybridillä tai lyhyellä väyläpuulla, tai jopa raudalla. Ja katso, toiselta tiiltä lähteekin jo draivi kuin rangella.
Epäonnistunut draivi olisi voinut foresta huolimatta satuttaa ja pahasti. Putti aika harvoin.
En lukenut juttua, mutta mielestäni on tärkeää ettei mikään lyönti hävetä, vaan keskittyy seuraavaan, samoin kuin aina. Sillä tavalla kierroksesta tulee mukavampi itselle ja muille.
Epäonnistunut draivi ketuttaa, mutta ei pitäisi hävettää. Bogipelaajan tulos voisi olla paljon parempi, jos avauksiin käytettäisiin puukolmosta ja harjoittelussa keskityttäisiin enemmän lähipeliin ja vähemmän draiverilla hakkaamiseen.
Juuri näin, ja bogipelaajan tulokset alkaa lähennellä 80:ta kun avauksissa on se maila jolla pallon saa parhaiten peliin. Harjoittelusta täytyy todeta, että Itsellä ainakaan paikat ei kestä jatkuvaa rangeriuhtomusra. Treenistä ehkä 20% pitkää lyöntiä, 60% pitch/chip ja 20% puttia. Chip ja pitch auttaa myös pitkään peliin ja puhtaisiin osumiin.
Vaikuttaa järkevältä harjoittelulta. Tuosta voisi moni klubipelaaja ottaa mallia.
Epäonnistunut draivi maksaa pahimmillaan 2 lyöntiä kun kolmas lähtee tiiltä. Ja vielä pahempi seuraus voi olla jos lähtee pelaamaan sankarigolfia. Vähintäänkin peli on sekaisin pelattavan väylän osalta. Harvoin huonossa putissa käy näin. Että en lähtisi hakemaan häpeän tunnetta epäonnistuneesta isäsuhteesta.
Draivista tulee mieleen kirpeä aamu. Yleisöä on jonkun verran paikalla ja startterilla puku päällä ja Silence-kyltti ylhäällä. Joku neropatti on laittanut ”pisin draivi” väyläksi numeron yksi. Ajattelin laittaa hieman ”rykiä” lyöntiin. Kyllähän se lähti noin kuusi metriä hieman vasemmalle. Jaa entä putti, hmm pelattiin rahapeliä. Sain kivasti par3 väylällä palloni noin 20cm päähän reiästä. Päätin käyttää vain yhtä kättä …
Jostain syystä nämä suoritukset muistaa vielä kymmenien vuosien päästä.