Pelaajat käyvät selviytymiskamppailua ilkeän kentän kapeilla väylillä ja kovilla viheriöillä.
Oakmont Country Club isännöi tällä viikolla ennätyksellisesti kymmenettä kertaa U.S. Openia. Vuonna 1903 perustettu Oakmont on yksi Yhdysvaltain tunnetuimmista ja historiallisimmista golfkentistä, jolla on pelattu myös kolme PGA Championshipiä, kaksi U.S. Women’s Openia sekä kuusi U.S. Amateuria.
Pennsylvaniassa sijaitseva, 6795-metrinen Oakmont Country Club on ainoa Henry Fownesin suunnittelema kenttä. Rakennustyöt kestivät vuoden, kun 150 miestä ja noin 20 muulitiimiä muunsivat vanhan maatalousmaan armottomaksi golfkentäksi.
Oakmontin tunnetuin ominaisuus on sen kookkaat, muodokkaat ja nopeat viheriöt. U.S. Open on voitettu Oakmontilla kahdesti parin ylittäneellä tuloksella, mutta useimmiten lopputulos on ollut neljä-viisi lyöntiä alle parin. Vuoden 1973 voittajan Johnny Millerin kenttäennätys, 63, on kestänyt jo 52 vuotta.
Kenttä nimettiin Yhdysvaltojen kansalliseksi historialliseksi maamerkiksi vuonna 1987. Kunnianosoituksen saa USA:ssa vain muutama prosentti kaikista National Register of Historic Places -listan kohteista. Nimityksen yhteydessä Oakmontin todettiin olevan Yhdysvaltojen vanhin huipputasoinen kenttä, jonka alkuperäinen layout on lähes täysin säilynyt, ja että se on tunnustettu yhdeksi maailman vaikeimmista kentistä.
Moottoritie halkoo kenttää
Oakmontin tekee erikoiseksi sekin, että Pennsylvania Turnpike -moottoritie halkoo kenttää. Väylät 2–8 sijaitsevat tien toisella puolella, ja pelaajien, caddien sekä yleisön on ylitettävä silta päästäkseen kentän osasta toiseen. Kasia lukuun ottamatta kaikki viheriöt ovat alkuperäisiä. Kahdeksas griini joutui 1940-luvulla tekemään tilaa moottoritielle.
Oakmontin course rating on 77,5 ja slope rating 150 (maksimi on 155), mikä kertoo hurjasta vaikeudesta. Kentän par on 70. Vertailun vuoksi: kympin tasoituksella pelaava miesgolfari saisi kentällä yli 20 lyöntiä ”eteen” U.S. Openin tiipaikoilta. Tulos painuisi hyvin todennäköisesti kisaviritteisellä kentällä kolminumeroiseksi hieman pienemmälläkin tasoituksella pelaavalla golfarilla.
Oakmontin viheriöt inspiroivat osaltaan stimpmeterin kehitystä.
Etuysi on tilastollisesti hieman vaikeampi kuin jälkimmäinen kenttäpuolisko: etuysillä slope-lukema on 153, takaysillä 147.
Pelaajat, caddiet ja yleisö käyttävät moottoritien ylle rakennettua siltaa siirtyessään kentän puolelta toiselle. Kuva: Getty Images
Fownes halusi kentästä karun ja puuttoman. Oakmontia moitittiin lehdissä 1960-luvulla rumaksi, mikä sai klubin istuttamaan kentälle satoja puita. Reilut 30 vuotta sitten klubin hallitus päätti palauttaa kentän alkuperäiseen asuunsa ja lähes kaikki puut poistettiin. Estetiikan lisäksi ratkaisu helpotti kentänhoitoa, sillä puut estivät valon ja veden pääsyä väylille.
Kolmos- ja nelosväylien välissä oleva kentän kuuluisin bunkkeri oli aiemmin kahdeksan erillisen bunkkerin yhdistelmä. 1920-luvulla bunkkerit yhdistettiin, ja vuonna 2005 bunkkeria levennettiin ja pidennettiin. ”Church Pew” (kirkonpenkki) on nykyään yli 90 metriä pitkä, leveimmillään lähes 40 metriä ja se sisältää 12 lähes metrin korkuista ruohopengertä. Oakmontissa on kaikkiaan 168 bunkkeria − enemmän kuin millään muulla PGA Tourin kentällä tämän vuoden kilpailuissa.
Vuoden 2015 kenttäremontti tehtiin Tom Fazion suunnitelmien pohjalta ja vuosien 2023–2024 uudistukset olivat Gil Hansen ideoimia.
Viheriöt kuin parkettia
Oakmontin viheriöt inspiroivat osaltaan stimpmeterin kehitystä. Edward Stimpson, 1935 Massachusettsin amatöörimestari, kuuli tähtipelaaja Gene Sarazenin putanneen pallonsa viheriöltä bunkkeriin Oakmontissa. Tämän innoittamana hän kehitti mittalaitteen, joka standardoi griinien nopeuden mittaamisen. Laite otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1976.
Lajin suurimpiin mestareihin kuulunut Sam Snead kertoi joskus yrittäneensä merkata palloaan kentän viheriöllä, mutta kolikko luiskahti pois.
Pelaajat ovat kommentoineet paljon Oakmontin viheriöiden vaikeutta. Kuusinkertainen major-voittaja Lee Trevino sanoi, että jokainen kahden putin griini tarkoitti käytännössä sijoituksen paranemista. Latrobesta, noin 50 kilometrin päässä Oakmontista kotoisin ollut legendaarinen Arnold Palmer ei koskaan onnistunut voittamaan kentällä U.S. Openia.
”Voit osua jokaiseen griiniin Oakmontissa, eikä sinulla silti ole mitään mahdollisuutta voittaa”, Palmer kiteytti aikoinaan osuvasti.
Nyt viiden tuuman korkuiseksi karheikko alkaa suoraan kapeilta väyliltä.
Edellisen, vuonna 2016 Oakmontissa pelatun U.S. Openin voitti Dustin Johnson. Hän jätti toisen sijan jakaneet Jim Furykin, Shane Lowryn ja Scott Piercyn kolmen lyönnin päähän. Tämä oli ensimmäinen Johnsonin uran kahdesta major-voitosta. Hän on tämän vuoden kilpailussa mukana olevista ainoa Oakmontissa U.S. Openin voittanut pelaaja.
Toistuuko vuoden 2007 shokkiviikko?
Angel Cabrera voitti Oakmontissa vuoden 2007 U.S. Openin tuloksella +5, joka on kilpailun korkein voittotulos tällä vuosituhannella. Kentän virityksistä päätellen turnausta organisoiva Yhdysvaltain golfliitto (USGA) toivoo, että mestarin on tehtävä kova työ päästäkseen tänä vuonna alle parin.
”Kirkonpenkkibunkkeri” kuuluu kentän erikoisuuksiin. Kuva: Getty Images
Vuonna 2007 kaksi pelaajaa alitti parin ensimmäisellä kierroksella, mutta sen jälkeen ei kilpailussa nähty enää punaisella merkittyjä numeroita. Toisena päivänä olosuhteet olivat erityisen vaikeat: viheriöiden nopeutta kuvaava stipmeter-lukema oli 14.5–15 ja liput olivat katalissa paikoissa.
Tiger Woods arveli tuolloin pelanneensa toisella kierroksella alle parin, mutta tulos oli 74 (+4). Tigerin noteeraus oli kuitenkin reilusti alle päivän keskiarvon, 76,9. Kilpailussa pelattiin 18 vuotta sitten kahdeksan parin alittavaa kierrostulosta. Jokaisen reiän keskiarvo ylitti parin, ja turnauksessa tilastoitiin 60 kahdeksalla alkavaa tulosta. Voiton vienyt Cabrera oli ainoa pelaaja, joka alitti kahdesti kentän parin.
Hey @USGA, someone put a 3 instead of a 4. Driver Pin High
#USOPEN2025pic.twitter.com/meBoHVcnYL
— Min Woo Lee (@Minwoo27Lee) June 9, 2025
Aiemmista kilpailuista tuttu porrastettu raffi on nyt jätetty pois. Nyt viiden tuuman korkuiseksi (lähes 13 senttiä) karheikko alkaa suoraan kapeilta väyliltä, jotka ovat keskimäärin vain 25,6 metriä leveitä. Tämä tarjoaa Oakmontissa toisenlaiset menestysnäkymät myös hieman lyhyempiä, mutta tarkkoja avauksia lyöville pelaajille. Jos avaus ei päädy väylälle, pelaajan on lähinnä mietittävä, kuinka minimoida vahingot kakkoslyönnistä eteenpäin.
Kentän mielenkiintoisimpiin väyliin kuuluu kahdeksikko, 264 metriä pitkä par 3 -reikä. Kasin tiipaikalla draiverilla harjoituskierroksella lyönyt Min Woo Lee vitsaili viestipalvelu X:ssä, että lieneekö joku USGA:lla merkinnyt par-nelosen vahingossa par-kolmoseksi.
Lue seuraavaksi: Green Mile koitui Rahmin kohtaloksi, Scheffler iski ja vei PGA Championshipin
Us Openilla on ehdottomasti paikkansa pelaajien ultimaattisena testinä. Mielestäni on vaan virkistävää nähdä, että parhaat ammattilaisetkin joutuvat edes joskus käymään selviytymistaistelua kenttää vastaan. Ja sekään argumentti ei mene läpi, että joidenkin mielestä ei ole oikein että hyvältä vaikuttanut lyönti tai putti päätyy ”epäreiluun” lopputulokseen. Näin se golffissa vaan joskus menee. Mielenkiintoinen kisa joka tapauksessa tulossa.
Tulossa mielenkiintoinen viikonloppu. Kenttä vaatii pelaajalta ja caddieltä hyvää yhteistyötä.
Hauki on kala. Vesi on märkää.
Syvällistä.
Carpe diem.
Malttia!
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä kuka kykenee pelaamaan tarpeeksi virheettömästi voittaakseen. Vaikea ennakoiden perusteella nähdä kyseessä olevan ainakaan kukaan pitkä mutta epätarkka pommittaja, tosin myöskään selkeästi lyhytlyöntisen mutta tarkan pelaajan voi olla vaikea kyetä tarkkuudesta huolimatta roikkumaan mukana jos eivät kaikki muut osa-alueet ole todella tikissä.
Veikkaan McIlroy, Moricawa, Åberg, Hovland. Viime viikkojen esityksiä ei kannata tutkailla, koska kyseessä on tosiaan aivan toisenlainen koitos.
Onhan siinä väylän vieressä semiraffi.