Golftähdet ovat rikkaampia kuin koskaan, mutta kentällä näkyy yhä useammin tyytymättömyyttä ja ylimielisyyttä. Median vältteleminen, mailojen heittely ja negatiivinen asenne herättävät kysymyksen: unohtuiko, miksi lajia pelataan?
U.S. Openin yllättävä voittaja J.J. Spaun juhli kesäkuussa uransa ensimmäistä major-titteliä. Vaikka saavutus oli suuri, hänen reaktionsa ei poikennut nykyajan huippugolfarien valtavirrasta. Spaun, Scottie Scheffler, Xander Schauffele, Collin Morikawa ja Patrick Cantlay edustavat uuden sukupolven pelaajia – hillittyjä, rauhallisia ja mekaanisen moitteettomia. Kontrasti on suuri verrattuna menneiden vuosikymmenten tähtiin, kuten Jack Nicklaukseen, Johnny Milleriin, Seve Ballesterokseen ja Lee Trevinoon. He eivät vain voittaneet suuria turnauksia – he myös tiesivät sen, että huippugolf on pohjimmiltaan viihdettä. Yhdysvaltalaiset golflehdet toivat Suomeen asti lukijoille aidosti tunnetta: tuuletuksia, riemua ja eleitä, jotka tempaisivat lehteä selailevan mukaan kokemukseen. Nämä sankarit pelasivat yleisölle, reagoivat, elehtivät ja kävivät vuoropuhelua katsojien kanssa. He tiesivät, että golf tarvitsee tähtiä, jotka synnyttävät tunteita – ja vetävät väkeä. Nykyään YouTube toimii aarreaittana näille takavuosien tähtihetkille, joita kelpaa katsella. Nykygolfissa rahavirrat ovat paisuneet ennennäkemättömiksi. Silti – tai juuri siksi – kentällä nähdään yhä enemmän ylimielistä, välinpitämätöntä ja toisinaan jopa vihamielistä käytöstä − täysin toisenlaista, mitä edellisissä kappaleissa mainitut pelaajat edustavat. LIV Golfin tulo markkinoille on kiihdyttänyt tätä kehitystä. PGA Tour on vastannut korottamalla palkintopotteja ja luomalla pelaajille etuohjelmia, mutta samalla huippugolf on vieraantunut siitä, miksi se ylipäätään on olemassa: yleisön vuoksi. Pelaajien haluttomuus kohdata mediaa kierrosten jälkeen on lisääntynyt. Median välttely on kuin viesti siitä, ettei yleisön kanssa tarvitse enää olla vuorovaikutuksessa. Ja jos media jäisi pois, kiinnostus hiipuisi. Kun yleisö menettää otteen, sponsorit seuraavat perässä. Silloin huippugolf ei olisi enää kaupallisesti elinkelpoinen. Keskustelun ytimeen on noussut Rory McIlroy. Hän on viime aikoina puhunut median kanssa vain harvoin kierrosten jälkeen – välillä ei lainkaan. McIlroyn mukaan vaikeneminen PGA Championshipissä johtui siitä, että tieto hänen sääntöjenvastaiseksi todetusta draiveristaan vuoti julkisuuteen. Tällaiset hylkäystapaukset eivät ole harvinaisia, mutta pohjoisirlantilaisen tapa reagoida oli poikkeuksellisen ylimielinen. McIlroylta – joka on kenties lajin seuratuin tähti – odotetaan enemmän. Hän totesi äskettäin toimittajalle, ettei tiedä, mikä median tehtävä on: ”Ehkä kirjoittaa birdieistä ja bogeista.” Eikä McIlroy ole yksin. Shane Lowry, Collin Morikawa ja Matt Fitzpatrick ovat kaikki antaneet kummastusta herättäneitä lausuntoja tai valittaneet liian ankarista kenttäolosuhteista. Majoreiden voittopotti on yli neljä miljoonaa dollaria, joten on selvää, että vaade pelaajien kyvyille asetetaan kovimmissa kisoissa äärimmilleen. Kentillä on nähty yhä rajumpia purkauksia. McIlroy viskoi U.S. Openissa mailoja ja rikkoi draiverillaan tiimerkin. Wyndham Clark tuhosi PGA Championshipissä mailallaan oman sponsorinsa mainostaulun ja U.S. Openissa hän tärveli pukuhuoneen kaappeja. Myös naisten puolella on tapahtunut: ruotsalainen major-voittaja Maja Stark iski Women’s PGA Championshipissä turhautuneena putterillaan bägiinsä, ja lapa katkesi. Brooks Koepka liittyi viikonvaihteessa tuoreimpana tapauksena LIV-kiertueella tiimerkin tuhoajien joukkoon. Missä on kunnioitus peliä, yleisöä ja itse kenttää kohtaan? Huolestuttavaa on myös se, ettei tällaisesta käytöksestä tunnu seuraavan minkäänlaisia sanktioita. Pelaajat jatkavat kiertueillaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka pääkiertueet toimivat yhä enemmän liikeyrityksinä, lajilta kaivattaisiin nyt moraalista selkärankaa. Jos huippugolf aikoo säilyttää arvonsa ja vetovoimansa, pelaajien on ymmärrettävä vastuunsa – ei vain voittojen ja palkintorahojen, vaan myös esimerkin kautta. Tällä hetkellä ajatus yhteisestä hyvästä tuntuu olevan kateissa.Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje