Custom fit on vaivaton ja edullinen tapa selvittää mailojen toimivuus.
Golfmailan varren valinnassa kolme tärkeintä kriteeriä ovat jäykkyys, paino ja pituus. Mikäli yksikin näistä tekijöistä on poskellaan, varsi ei voi toimia pelaajalla optimaalisesti.
Hieman kokeneemmat pelaajat tiedostavat usein varren oikean jäykkyyden ja huomaavat, jos varsi on liian kevyt tai painava svingata. Pituuden osalta tulkinta ei välttämättä ole yhtä selkeä. Jo puoli tuumaa liian pitkä ja tai lyhyt varsi aiheuttaa lyönneissä hajontaa.
Tyypillinen golfari on hankkinut mailansa käytettyinä tai suoraan kaupan hyllystä, mutta ei ole tarkistuttanut niiden sopivuutta custom fit -palvelussa. Valtaosa osa pelaa niillä varsilla, jotka mailaan on kiinnitetty asiaa sen kummemmin pohtimatta tai kyseenalaistamatta. Ihmiset ovat eri mittaisia, joten on selvää, ettei yksi ja sama varren pituus voi kaikille sopia.
Oikean pituista vartta valittaessa selvitetään pelaajan pituus ja etäisyys ranteesta maahan. Kun nämä ovat tiedossa, voidaan määrittää sopiva lie-kulma eli varren kulma suhteessa mailanlavan pohjaan. Jos varsi on väärän pituinen, myös lie-kulma on usein väärä. Se tietää ongelmia.
Isoista välinevalmistajista custom-fitin uranuurtaja Ping on laatinut taulukon, minkä perusteella voi kotikonsteinkin selvittää, mikä on varren vaadittava pituus ja lie-kulma.
”Itse käytän kaikkien merkkien kohdalla Pingin taulukkoa. Rannekorkeuden ja pelaajan pituuden perusteella näkee, lähdetäänkö standardimitasta vai valitaanko hieman pidempi tai lyhempi varsi”, Nordcenterissä golf shopia pitävä välineasiantuntija Mika Viljamaa sanoo.
Valinta standardin tai puoli tuumaa pidemmän varren välillä riippuu pitkälti siitä, miten hyvin pelaaja osuu palloon. Raakavarsien osalta pelivaraa merkin standardista on maksimissaan 1,5–2 tuumaa ylöspäin. Toisessa ääripäässä valinta voi kohdistua löysempiin juniorimailojen varsiin, joita Viljamaa on laittanut joskus hitaasti svingaaville pienikokoisille naispelaajille.
Varma havainto ilmenee lyöntijäljestä, jos lavan pohjan kärki tai kanta raapivat nurmea.
Kun vartta lyhennetään yläpäästä, suurin muutos tapahtuu svingipainossa, joka kevenee, eli maila tuntuu kevyemmältä svingata. Jos mailasta ei haluta kevyemmän tuntuista, lyhentäminen ei ole järkevää. Mikäli lyhentäminen on välttämätöntä, mutta svingipainoa ei haluta keventää, maila on purettava, jotta varren kärkeen saadaan kompensaation vuoksi painoa.
Yhden tuuman lyhennys on tuntuvampi muutos, ja vaatii enemmän painoa varren kärkeen saman svingipainon säilyttämiseksi. Kaksi tuumaa lyhennetyissä mennään jo juniorivarsien mittoihin.
Valmistajilla on omat standardinsa
Golfmailoissa ei ole yhtä ja samaa standardia mitan ja lie-kulman osalta vaan kullakin valmistajalla on omat merkki- ja mallikohtaiset normimittansa ja -arvonsa.
”Joillakin merkeillä etenkin helpoimmat raudat ovat lie-kulmaltaan usein asteen verran uprighteja, kun taas eräällä tunnetulla valmistajalla standardi on moneen muuhun settiin nähden 1,5 astetta flatin puolella”, Viljamaa kertoo.
Mailojen lie-kulmiin on tehtävä isoja muutoksia, jos on tullut hankkineeksi selvästi liian uprightit tai flatit raudat.
”Mikäli perushyvällä svingillä ja standardimailoilla tavallisesti pelaava golfari saa käsiinsä lie-kulmaltaan 3–4 astetta uprightit raudat, hän todennäköisesti lyö niillä jatkuvasti soketteja”, Viljamaa sanoo.
Liian uprightit (standardista jyrkempi) raudat aiheuttavat pelaajalle normaalisti hukkia ja flatit (standardista loivempi) slaissia. Kun varsi on pelaajalle liian upright, lavan kärki on osumassa ilmassa ja puolestaan liian flatissa raudassa lavan kanta on osumahetkellä ilmassa.
Isoimmat erehdykset liittyvät useimmiten lajia vasta vähän aikaa harrastaneisiin golfareihin, jotka eivät välineitä hankkiessaan ole olleet tietoisia mailojen toimivuudesta omaan peliin.
Ongelmaan puuttuu ensimmäisenä yleensä pro, ellei pelaaja itse sitä osaa epäillä. Varma havainto ilmenee lyöntijäljestä, jos lavan pohjan kärki tai kanta raapivat nurmea. Ja kun osuma ei tunnu hyvältä, etenkin vähemmän pelanneet golfarit alkavat kaappaamaan palloa pinnasta. Kellojen pitäisikin soittaa, jos osumat ovat jatkuvasti ohuita.
Tärkeimmät tarkistukset ja lie-kulmien mahdolliset muutokset hoituvat mailapajalla puolessa tunnissa. Kuva: Getty Images
Vaikka esimerkiksi Pingiltä voi tilata custom fitinä 5 astetta uprightit tai flatit raudat, Viljamaalla ei ole koskaan ollut tarvetta vääntää rautoja kolmea astetta enempää kumpaankaan suuntaan. Kolmen asteen uprightin tapauksissa kyse on ollut kaksimetrisistä pelaajista.
Pelaajien tyypillisin vääntötarve on 2 astetta uprightin puolelle.
”Jos vääntötarve on kolme astetta, en suostu tekemään sitä ennen kuin olen mitannut varsien pituuden ja pyytänyt pelaajaa käymään pron tunnilla. Usein paljastuu, että pelaaja lyö ulkoa sisään, ja maila on siksi osumahetkellä tavallista pystymmässä asennossa. Valmentajan ohjeilla tehty svingimuutos voi pudottaa vääntötarvetta.”
Taottuja rautoja on helpompi vääntää kuin valettuja, mutta hieman edullisemmat, valetusta metallista tehdyt raudat eivät aina vääntämistä kestä. Kaikkien laatumailojen lie-kulmia voidaan kuitenkin rautojen materiaalista riippumatta muuttaa.
Suurin osa mahtuu kahden asteen toleranssiin
Tiedossa on, että joku pelaa jopa 7 astetta uprighteilla mailoilla. Tällaisen ratkaisun taustalla voi olla vamma tai jokin fyysinen rajoite. Siinä tapauksessa kompromisseja on tehtävä eli rakennettava mailat sellaisiksi, että henkilö ylipäänsä pystyy pelaamaan golfia.
”Suurin osa asiakkaistani mahtuu lie-kulman osalta parin asteen toleranssiin suuntaansa, jos mailojen varret ovat oikean mittaiset. Pelaajien tyypillisin vääntötarve on 2 astetta uprightin puolelle. Tämä auttaa hillitsemään ulkoa sisään -svingaamisesta aiheutuvaa slaissia, joka on yleistä.”
Viljamaa sanoo, että custom fitissä naisille käännetään lie-kulmia useimmin flatin kuin uprightin puolelle. Tämä selittyy sillä, että naiset ovat keskimäärin miehiä lyhyempiä.
”Myös vasureille tehdään enemmän flateja, mutta se ei johdu siitä, että oikealta lyövät olisivat heitä merkittävästi pidempiä. Näin se vain jostain syystä on.”
Nordcenterin shopissa hänellä käy joka kesä asiakkaita, jotka kertovat mailojen olevan liian uprightit, koska lavanpohjan kärki on tähtäysasennossa ilmassa, ja haluavat siksi vääntää varret flatimmaksi.
”Tästä porukasta 90 prosenttia pysyy tarkistuksen jälkeen samassa lie-kulmassa tai sitten mailoja väännetään 1–2 astetta uprightiksi. On hyvä muistaa, että lavan lähtöasennolla ja osuma-asennolla ei ole mitään tekemistä keskenään”, Viljamaa kertoo.
Väyläpuita lyhennetään harvemmin, sillä tämä rokottaa lyönnin mittaa. Draivereissa päädytään usein puoli tuumaa tai tuuman verran lyhempään varteen, koska se mahdollistaa paremmat osumat ja tarkkuuden. Kun draiverin vartta lyhennetään, on samalla myös lapapainoa lisättävä, jotta mailan swing weight pysyy järkevänä.
Nykyaikaiset draiverit ja puumailat ovat hyvin usein säädettäviä, joten niiden lie-kulmiin voi tarpeen vaatiessa tehdä itsenäisesti pieniä muutoksia.
Golfpisteen podcastin 29.4. julkaistussa jaksossa oli vieraana mailaseppä Mika Saastamoinen, joka pyörittää Gripsteriä Helsingin Paloheinässä. Saastamoinen kertoo myös mailafittaamisesta ja siitä, miten mailat saadaan viritettyä sopiviksi. Eikä muuten ole kovin kallista puuhaa. Linkki jaksoon alla.
Lue seuraavaksi: Pelaatko liian jäykillä tai löysillä varsilla?
”Mistä tietää, että golfmailan varsi on sopivan pituinen?”
Useamman kerran golftunnilla olen törmännyt kysymykseen ”onkohan näissä mailoissa liian lyhyet varret kun jatkuvasti osun pallon yläreunaan?”. En ole kuitenkaan suositellut ongelman ratkaisuksi mailanvarren pidennystä.
Ei mistään! Tänään se on liian pitkä ja huomenna liian lyhyt.