Ensimmäinen reikä luo pohjan hyvälle golfkokemukselle. Tällä kaudella kenttiä on hyvä tarkastella syksyn Kenttärankingin arvioita silmällä pitäen.
Pelikokemuksen kannalta golfkentän ensimmäinen reikä on kaikista väylistä merkityksellisin. Asia korostuu uutta kenttää pelatessa, koska liikkeelle lähdettäessä ei ole täysin selvää, mitä tuleman pitää. Parhaimmillaan ykkösväylä imaisee pelaajan mukaansa ja tarjoilee herkullisen maistiaisen koko kentän antimista. Päinvastoin, heikko avausreikä on luotaantyöntävä vesittäen samalla seuraavat väylät huolimatta siitä, kuinka hienoja ne todellisuudessa ovat. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.
Golfpisteen raati neljän toimittajan voimin valitsi kotimaan kentistä omasta mielestään parhaimmat avausväylät. Kuten nähdään, mukana on erilaisia reikiä erilaisin perustein. Jutun kommenttikenttä on avoin lukijoiden omille lempiykkösväylille.
Tällä kaudella avausreikiä kuin myös kenttiä kokonaisuudessaan kannattaa katsella entistä tarkemmalla silmällä, sillä Golfpisteen Kenttäranking julkaistaan jälleen ensi keväänä. Kriittisen tarkastelun yhteydessä kannattaa pitää mielessä, että syksyllä on arvioinnin aika. Edellisen Kenttärankingin tulokset löytyvät täältä.
Sami Sarpakunnas:
St. Laurence Golf Pyhä-Lauri (par 4, 300m/271m. Mitat miesten klubitiiltä ja etutiiltä)
Minusta hyvä avausväylä on selkeä ja mielellään jopa helppo. Kotikentälläni St. Laurencessa molempien kenttien avausreiät ovat tässä suhteessa onnistuneita, pidän kuitenkin enemmän Pyhiksen ykkösestä, jossa lähestyminen on runsaan bunkkeroinnin johdosta kriittinen. Avauslyöntiä ei kamalasti tarvitse jännittää. Tämän väylän pelaan aina mielelläni.
Kytäjä Golf North West (par 4, 357m/295m)
Toinen avausväylässä arvostamani ominaisuus on se, että se tiivistää yhteen väylään kentän luonteen. Kytäjän North West onnistuu tässä. Hitusen helpompi se ehkä voisi olla, pelaahan väylä ylämäkeen lyötävän lähestymisen johdosta mittaansa pidempänä, mutta väylältä löytyvät kentälle tyypilliset elementit ja se on selkeä pelata. Hyvä reikä.
Krister Jalonen:
Nordcenter Golf Fream (par 4, 337m/310m)
Kerrassaan mainio esimerkki loistavasta avausväylästä. Loivaan alamäkeen lyötävä avaus on miellyttävä maiseman ollessa kuin maalaus. Tiiboksit ovat klubitalon valvovan katseen alla, mikä antaa fiiliksen, että nyt startataan. Pelikirja antaa vaihtoehtoja, joista itse suosin draivia väylän oikeaan reunaan. Sen jälkeen pääsee lähestymään pienellä mailalla griinille ja pelin nätisti käyntiin.
Pickala Golf Club Park (par 5, 458m/377m)
Yleisesti ottaen par-viitonen avausväylänä on toimiva ratkaisu, kun se on tehty esimerkiksi Parkin tapaan. Jos heti ensimmäisenä edessä olisi hevosenkengän muotoinen par 5, en todennäköisesti liputtaisi sen puolesta. Parkin ykkösväylällä vallitsee avaruuden tuntu, mikä luo levollisen fiiliksen kierroksen ensimmäiseen lyöntiin. Reikä on klubitiiltä 458 metriä pitkä, joten minkään monsterin kimppuun ei par-luvusta huolimatta tarvitse käydä. Pitkälyöntisille on jätetty mahdollisuus leikata lievästi oikealle kääntyvän väylän etukulman yli, jolloin toisella iskulla pääsee hyökkäämään griinille. Griinibunkkerit tekevät lähestymislyönnistä sopivasti mielenkiintoisen, mikä herättää aistit edessä olevaan kierrokseen.
Marko Kuivasaari:
Linna Golf (par 4, 315m/264m)
Linna Golfin ykkösväylä ei ole vain kierroksen alku, vaan upeasti suunniteltu johdatus kentän henkeen. Se lupaa elämyksiä ja haastetta, mutta myös nautinnollisen pelikokemuksen ensimmäisestä lyönnistä alkaen. Väylä alkaa tyylikkään klubitalon tuntumasta ja kulkee kohti laajaa, visuaalisesti vaikuttavaa metsää ja kumpuilevaa maastoa. Tunnelma on arvokas ja rauhallinen – virheille ei ole juuri sijaa, mutta väylä ei tunnu silti uhkaavalta.
Kytäjä Golf South East (par 4, 375m/316m)
Kytäjä Golfin South East -kentän ykkösväylä alkaa korkealta mäeltä ja laskeutuu kohti avaraa, vehreää maisemaa, joka avautuu silmille lyöntipaikalla. Väylä johdattaa pelaajan keskelle metsää ja luonnon rauhaa – maiseman avaruus tekee välittömän vaikutuksen. Väylä on pitkä ja melko suora, mutta sen viehätys piilee erityisesti harkitussa muotoilussa ja maisemien näyttävyydessä. Ykkösellä ei mitata vain lyöntien tarkkuutta, vaan myös pelaajan päätöksentekokykyä.
Juha Hakulinen:
Aura Golf (par 3, 167m/125m)
Osa suosii avausväylänä helppoa ja leppoisaa reikää, josta kierroksen saa jouhevasti liikenteeseen. Aura Golfin ykkönen on toista maata, sillä se muistuttaa ennen kaikkea lämmittelyn ja valmistautumisen tärkeydestä. Loivaan ylämäkeen lyötävän griinin pinta ei näy tiipaikalle, vaan se on aina pieni yllätys, mihin pallo on jäänyt. Mutta kun tälle väylälle tekee parin, voi taputtaa itseään olalle ja lähteä birdie-jahtiin kakkosväylälle.
Helsingin Golfklubi (par 5, 453m/395m)
Talin bunkkeriremontin yhteydessä valkoiseksi vaihdetut hiekat jakavat mielipiteitä, mutta omaan silmääni avauslyöntiä vaanivat väyläbunkkerit luovat tyylikkäät raamit muuten vehreälle maisemalle tiipaikalta. Avauslyöntipaikka on hieman väylää korkeammalla, joten kaikki esteet näkee jo tiiltä. Kun avauksesta on selvinnyt, on tasaisella väylällä mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin urotekoihin.
Lue seuraavaksi: Golfin tärkein väylä
Messilän ykkönen on hyvä.
Laukaan Peurunkagolf 1. Selkeä eikä voi pilata peliään vielä tähän väylä än.
1) Talman Master. On korkeutta, muotoa, bunuja, pituutta. Mutta kakkoslyönnillä myös näyttävyyttä ja palkitsevuutta edetä pitkälle.
2) Eke Golf. Saa sopivasti miettiä mailavalintoja jo ekassa boksissa. Tiivistää hyvin kentän pohdiskelevan luonteen ja pienellä riskintunteella palkitsee hienosti lyhyellä jatkolyönnillä.
3) Pickalan Forest. Antaa uskoa onnistumiseen, mutta samalla rankaisee herkästi. Miinuksena nostaa odotukset turhan korkealle, seuraavat väylät ei yllä samalle tasolle.
Parhaasta avausväylästä en tiedä, mutta huonoin on Aulanko Golfin Hugo-kentällä. Siinä on vaarassa kenttää kiertävät muut pelaajat (7. väylän greeni draivin päässä) ja sivulliset (kentän alueella lenkkeilevät). Lisäksi väylällä on aivan mahdottoman vaikea lähestyminen.