Sunnuntaina kenellä tahansa oli mahdollisuus testata kykyjään Vierumäen CT-kentällä.
Tällä viikolla Vierumäen Cooke-kentällä pelataan Challenge Tourin kilpailu. Kenttä on siten suljettu muulta kuin tapahtumaan liittyvältä pelaamiselta koko viikon ajan. Viime sunnuntaina Cookella pelattiin Vierumäki Finnish Challenge Open, jossa kisaamaan lähteneet pelasivat kentän CT-virityksin.
Merkittävin muutos ”normipelaamiseen” tulee tiipaikoilta. Cooke on klubitiiltä 5645 metriä pitkä, kun kultaisilta tiiltä matkaa tulee puolestaan 6472 metriä. Janosin päästä testaamaan taitojani Challenge Tourin mittaan venytetyllä kentällä.
Yhdestä kilpailusta ei pidä mielestäni tehdä isompaa kuin se oikeasti on. Siitä huolimatta olin alitajuisesti valmistautunut sunnuntaihin jo muutamaa päivää aikaisemmin. Viimeisen huolelliseen valmistautumiseen liittyneen toimenpiteen tein puoli tuntia ennen starttia. Havahduin minulla olevan vain yksi hanska bägissä, joten ostin kaiken varalta pro shopista halvimman mahdollisen työrukkasen.
Myös muu sohlaaminen loistaa CT-pelaajilla poissaolollaan
En ollut aikaisemmin pelannut Cookea kultaisilta tiiltä, mutta muuten tunnen kentän verrattain hyvin. Kävin edellisenä iltana väyläoppaan läpi, lähinnä ennakkotiedokseni itselleni, kuinka kaukana esteet ovat tiibokseista. Ajattelin, että avauslyöntien onnistuminen määrittää pitkälle tulokseni.
Psyykkasin itseni pelimoodiin heti ensimmäisestä lyönnistä lähtien. Tiedän, ettei mikään ole pahempaa kuin pupeltaa ensimmäiset väylät pitkin kanervikkoja hyvistä lyönneistä haaveillen. Löin ykkösreiälle todella onnistuneen draivin, kun 500-metrisellä par-viitosella palloni päätyi 230 metrin päähän lipusta. Järkevän pelisuunnitelman seurauksena pääsin puttaamaan birdieä neljästä metristä, mutta sain tyytyä varmaan pariin.
Cookella on pitkähkö siirtyminen ykkösen ja kakkosen välillä, mutta kisatilanteessa se toimi minulle viimeisen jännityksen karistajana, varsinkin onnistuneen avausreiän jälkeen. Sain heti varmistuksen, että pelisuunnitelmassa on olennaista pitäytyä, eikä yrittää lyöntejä, jotka onnistuvat joskus ja jouluna.
CT-asetuksista kunnon esimakua saatiin kolmannella reiällä. Väylä kaartaa oikealle lammenreunaa pitkin. Väylän pituus on 430 metriä, mikä on 77 metriä enemmän kuin klubitiiltä. Lampi on ainoa paikka, johon avauslyönnillä ei pidä päätyä. Onnistun erinomaisesti draivissani, mutta lähestymislyönnillä joudun ottamaan vastatuuleen rautaviitosen käteen. Teen heikon lähipelin seurauksena bogeyn, mutta olen hiljaa ihan tyytyväinen tulokseen.
Seuraavalla väylällä pelataan myötätuuleen hieman yli 200-metrinen par 4. Lyön koko vuoden parhaan rautanelosen päätyen griinin taakse forelle. Birkku jää muutaman sentin päähän.
Kohti heikkouksien esiinmarssia
Kierroksen alkupuoli on jo osoittanut, mitä tuleman pitää. Rautapelin on oltava iskussa, jos mielii päästä birdiepaikoille tai roikkua parin syrjässä kiinni.
Vaikka kenttää pelataan reilusti klubitiiltä kauempaa, avauslyöntien näkymät eivät missään määrin pelota tai saa tuntemaan oloa epämiellyttäväksi. Tiedän pystyväni lyömään draiveja 260 metrin päähän, joten se varmasti helpottaa kohdallani avauspeliä.
Cooken kymppiväylä on 434 metriä pitkä par-nelonen. Vastatuuleen se pelaa vielä tätäkin pidempänä. Kakkoslyönnilläni on 202 metriä lippuun. Osun hädin tuskin palloon puu-kolmosellani. Reiän jälkeen mietin, että en ole koko kesänä lyönyt spoonylla väylältä. Siinä mielessä bogey tuntuu jälleen ihan hyvältä.
Kierroksen edetessä kultainen tii paljastaa armottomasti heikkouteni. En ole ikinä ollut erityisen kummoinen pallonlyöjä. Tasoitukseni on tippunut 3,1:een hyvällä avauspelillä ja semihyvällä puttaamisella. Nyt joudun operoimaan jatkuvasti keskiraudalla griinejä kohti ja näiden lyöntien onnistumisprosentti on alhainen.
Peliryhmäni muutkin pelaajat lähtivät tavoittelemaan griiniä 13. väylällä.
Yritän grindata tosissaan pareja siinä muutaman kerran onnistuen, mutta bogey sujahtaa korttiin hyvinkin vikkelästi. Kierroksen huippuhetki osuu 13. väylälle (par 4), jossa pääsee koittamaan veden ylitystä. Draivi menee griinille saakka ja kaksi puttia tarkoittaa kierroksen toista birdieä.
Konkreettisen muistutuksen ammattilaisgolfin, ja miksi ei harrastegolfinkin, vaatimuksista saan kolme reikää ennen loppua. Olen siinä vaiheessa seitsemän yli parin ja ajattelen selviytyneeni kultaisen tiin testistä kuivin jaloin. Tässähän tarvitsee tehdä enää kolme paria ja kierrostulos alkaa seiskalla.
Pelaan viimeiset kolme reikää viisi yli parin surkeiden lyöntien saattelemana. Viimeinen silaus ”kuivien jalkojen haihatteluilleni” tulee sata metriä ennen 18. viheriötä. Isken tyylipuhtaan kylkkärin lempimailallani 54-asteisella wedgellä, ja pallo päätyy griinin takana olevan hotellin kulmalle outiin. Samalla väylällä olen joutunut ottamaan varahanskan käyttöön, sillä muuten hyvin palvellut hansikas repeytyi riekaleiksi. Onneksi edes viime hetken varustautuminen kannatti.
Peli repesi lopussa hanskan tavoin.
Kierrostulos painui 84 lyöntiin neljän tuplabogeyn johdattamana. En missään nimessä ole tyytyväinen tulokseen, mutta CT-kentän pelaaminen oli äärimmäisen hauskaa. Huomasin nauttivani jokaisessa tiiboksissa edessä siintävästä haasteesta. Koen onnistuneeni haasteiden selättämisessä 14 kertaa.
Challenge Tourin ammattilaisiin verrattuna pelaamiseni on joka osa-alueella reilusti heikompaa. En usko kenenkään lyövän sadasta metristä kylkkäriä. Ammattilaisten draivit ovat pidemmällä ja he osuvat isommalla prosentilla griineihin. Lähipelissä söpsöchipit ovat aivan minimissä ja putit löytävät kohteeseen useammin.
Myös muu sohlaaminen loistaa CT-pelaajilla poissaolollaan. Väitän, ettei kukaan tule tällä viikolla lyömään lay upia väyläbunkkeriin, siitä huonolla osumalla griinibunkkeriin, josta edelleen epäonnistuneella hiekkalyönnillä tekemättömään chippipaikkaan viheriön lähellä.
Pelaaminen kultaisilta tiiltä jätti hunajaisen maun kielen päälle, mutta sen verran sattumia hampaankoloon, että haluan päästä yrittämään CT-kentän kampeamista uudelleen. Palkintojenjaossa arpa osui kohdalleni pelilippujen muodossa, joten Cooke ”kutsui” minut välittömästi uudelleen kylään.
