Mitä jos kilpailupäivän pahin vastustaja löytyykin omasta mielestä? Yksi lahjakas suomalaispelaaja kertoo nyt rehellisesti siitä, miltä tuntuu astua tiille, kun kädet tärisevät eikä aamupala pysy sisällä.
Tämä on yhden suomalaisen amatöörikilpapelaajan tarina. Häntä jännittää golfkentällä. Jännitys ei ole vain pieniä perhosia vatsanpohjassa, vaan aika ajoin jännitys vie keskittymisen kaikesta muusta. Annetaan hänelle puheenvuoro, jotta hän saa kertoa omat tunteensa ulos. Se helpottaa hieman hänen jännitystään.
Kaikkia jännittää joskus, se on selvää. On hetkiä, jolloin jännitys kuuluu asiaan. Elämän tärkeisiin hetkiin liittyy usein myös jännitys. Vaikka golfkilpailu ei ole elämää suurempi tapaus, voi jännitys siellä yltyä sietämättömäksi. Paineet onnistumisesta, pelko epäonnistumisesta, ajatukset siitä, mitä muut miettivät. Kaikki nämä yhdessä luovat noidankehän, jossa on melkein mahdotonta onnistua.
Pelaaja käy usein kotikentällään harjoittelemassa. Jännitys ja epämiellyttävä tunne ovat sielläkin silloin tällöin läsnä.
”Pohdin usein, mitä takana tulevassa ryhmässä pelaavat pelaajat miettivät, kun lyön useampaa palloa erilaisista paikoista. Minulle tulee sellainen ajatus, että he luulevat minun lyöneen huonosti, kun jatkan sellaisesta paikasta. Todellisuudessa he eivät tiedä, mitä olen harjoittelemassa. Mutta niin minun aivoni toimivat – yliajattelen kaikkea”, hän aloittaa pitkän haastattelun.
Muiden miellyttäminen ja epävarmuus omasta tekemisestä ovat alati läsnä harjoitustilanteissa. Omalla kotikentällään hänet tunnistetaan, ja jäsenet tietävät, että hän on loistava pelaaja. Mutta harva tietää, että jännitys on hänelle liiankin tuttu vieras.
Mutta niin minun aivoni toimivat – yliajattelen kaikkea.
Kun pelaaja saa olla yksin, hänellä on kaikki hyvin. Napit korvissa, ei ketään kilometrin säteellä, oma treenirauha. Silloin harjoittelukin sujuu parhaiten.
”Silloin menen rangelle, enkä välitä mistään ulkopuolisesta. Jos tulee esimerkiksi soketti, niin tulkoon. Mutta niitä päiviä on aika harvoin, milloin pystyn rentoutumaan ihan täysin.”
Kauhusta kankeana tiille
Jännitys alkaa jo siinä vaiheessa, kun peliryhmät tulevat tietoon. Kenen kanssa joudun pelaamaan, hän pohtii. Jos arvonnassa samaan ryhmään osuu kokeneempia ja selkeästi parempia pelaajia, jännitys kahden päivän päässä koittavaan kilpailuun nousee heti.
”Alan jo miettiä, miten he katsovat minua, jos lyön huonon lyönnin. Tuntuu, että he syövät minut elävältä”, hän purkaa ajatuksiaan.
Jos käy kuitenkin niin, että ryhmässä on ennakolta mukaviksi pelikavereiksi tiedettyjä pelaajia, joiden kanssa hän on aiemminkin pelannut, ei jännitys karkaa pilviin.
”Minulla on muutamia pelikavereita, kenen kanssa pystyn olemaan melko normaalisti, enkä jännitä liikaa.”
Pelipäivänä aamupala ei aina maistu. Jännittää. On ollut niitäkin tilanteita, että ruoka ei pysy sisällä, vaan hän oksentaa, kun olo on niin huono.
Rangella lyönnin pitää kulkea, se on hänelle elintärkeää. Jos lämmittelylyönnit eivät lähde täydellisesti, ei kilpailukaan hänen mielestään voi sujua hyvin. Ja jännitys kasvaa, jos rangella tulee epäonnistumisia.
”Jännityksen kannalta otan mieluummin sen tilanteen, että rangella lyönnit lähtevät täydellisesti ja kentällä peli sujuu huonommin”, hän sanoo suoraan.
Oksetti ja jännitti. En saanut syötyä aamulla mitään.
Kävely ykköstiille saattaa olla tuskien taival, jos jännitys on taivaissa. Viime vuoden SM-kilpailuissa kävi juuri näin.
”En meinannut päästä viimeisenä päivänä tiille, kun oli niin huono olo. Oksetti ja jännitti. En saanut syötyä aamulla mitään. Mutta ensimmäinen draivi lähti täydellisesti, ja jännitys helpotti. Aina se ei kuitenkaan helpota, vaan kädet tärisevät koko kierroksen.”
Hallitusti toiseksi
Kotisohvalta on kiva seurata tulospalvelun kautta, miten golfkilpailu etenee. Tapahtumissa pysyy mukana, ja sitä huomaa jännittävänsä, miten esimerkiksi Sami Välimäen pelit etenevät PGA Tourilla, kun odottaa päivityksiä tulospalveluun.
Tässäkin haastattelemallemme pelaajalle tulee jännitys mukaan. Häntä jännittää, mitä muut ajattelevat hänen tuloksistaan. Tulospalveluun ilmestyy vain numero ja väri numeron taustalle, mutta se ei kerro mitään, miten tulos on tullut.
”Siellä on joku katsomassa puhelimellaan tuloksia, ja ihmettelee, miten tuolle väylälle voi tehdä tuplabogin. Tätäkin asiaa mietin silloin tällöin kentällä.”
Pelaaja kokee, että jännitys laantuu, kun peli kulkee hyvin. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia, ja negatiiviset jännityksen tunteet jäävät taka-alalle. Mutta pelin ei auta sujua liian hyvin. Sitten on edessä seuraava pulma – voittopuheen pitäminen.
”Minua jännittää melkein enemmän se, että jos pelaan hyvin, sen jälkeen täytyy pitää voittopuhe”, hän kertoo dilemmastaan.
Kilpapelaaja siis pelkää voittamista, vaikka se on juuri sitä, mitä hän pohjimmiltaan haluaa – voittaa. Mutta jännitys ajaa voittamisen tuoman hyvän tunteen yli. Hän sanookin leikkisästi keksineensä tähän ratkaisun.
”Ideaalitilanne olisi tulla hyvällä pelillä hallitusti toiseksi”, hän nauraa.
Uskallus puhua asiasta
Jutun pelaaja ei ole yksin tilanteensa kanssa. Monia maailmantähtiäkin jännittää, ja pelaaja tietää sen.
”Monet sanovat, että se on normaali tilanne. Mutta en näe kenestäkään muusta, että niitä jännittäisi. Ja on minulle sanottu, että on hyvä, että jännittää, silloin välitän tarpeeksi, mutta en ole vielä ainakaan kokenut, että on kivaa, kun kädet tärisevät ykköstiillä.”
Tuntuu, että olen ikuinen jännittäjä.
Kun jännitys on iskenyt kilpailutilanteissa, hän on keskittynyt hengittämään rauhallisemmin. Silti takaraivossa on kolkuttanut jo seuraava lyönti. Pelikavereiden kanssa juttelu on joissain kohdin myös toiminut, kun ryhmässä on ollut sopivia henkilöitä.
Ulkopuolista apua tai neuvoja hän ei ole uskaltanut vielä hakea. Siellä sanotaan, että pitää miettiä positiivisia asioita, eikä negatiivisia, mutta tiedän sen itsekin, hän sanoo terävästi.
”En tiedä, voiko se helpottaa. Tuntuu, että olen ikuinen jännittäjä.”
Ihan näin synkkä ei tilanne tietenkään ole, ja hän tietää sen itsekin. Kun asiasta uskaltaa puhua julkisesti ja nostaa kissan pöydälle, tilanteen käsittely on ottanut jo ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan.
Meille tulospalvelua katseleville ihmisille tässä tarinassa on myös opetus. Ei auta tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä pelkkien numeroiden perusteella, vaan jokaisen tuloksen taustalla on joku syy, miten se on rakentunut. Ja sen on pelannut joku pelaaja, joka on varmasti yrittänyt parhaansa, vaikka sillä reiällä on tullutkin liian iso tulos kenttäarkkitehdin suunnittelemaan par-lukuun nähden.
Muistetaan olla riittävän armollisia, eikä tehdä liian nopeita johtopäätöksi tuplabogeista.
Lue seuraavaksi: Kun harjoitellaan oikein, henkinen voima kehittyy kuin itsestään
Erinomainen kirjoitus! Kiitos tästä. Monesti me klubituupparit emme voi tätä ymmärtää, kun kritisoimne suomalaisia tour-pelaajia.
Itselläni tämä kirjoitus konkretisoituu, kun ilmoitan itseni ulkopuoliseen ryhmään singelipelaajana yli +20 HCP pelaajien kanssa. Ryhmä alkaa tyhjentyä. Sitten seisonkin valitettavasti ykköstiillä yksinäni….
Ja en todellakaan alkaisi naireskella / päivitellä toisten taitoja. Joskus kaikki olemme olleet +36 pelaajia.
Haastatellulle ohjeeksi – helppo sanoa – älä välitä muiden mietteistä. Kuten jutussa sanotaan, toisten miellyttäminen ja ajatukset. Ja unohda voittopuheet. Älä puhu, jos siltä tuntuu. Sanot vain hyvin meni ja kiitos kilpailun järjestäjille…
Jännitys pahenee mitä enemmän sitä vastaan taistelee. Nopein keino eroon pääsemiseksi on hyväksyä se, eikä yrittää päästä siitä irti. Kirjoituksen pelaaja voisi seuraavan kerran kokeilla kertoa ryhmälle tunteistaan ja katsoa mitä tapahtuu – tuskin ainakaan mitään pahempaa, mit nyt jo tapahtuu.
Kyllä se noin on pitkälti mitä edellä todettu. Itsellä ainakin, menee helposti, vaikkei pitäisi…mutta kun sitä huippukierrosta odottaa melkein aina. Minulla se olisi semmonen 78-83 väliin. Niin, kun käyt rangella, ja siellä tuntuu kaikki sujuvan, jopa chippaaminen ja lyhyet wedget suunnassa. Nostaa odotukset pilviin. Päinvastainen reaktio, kun löytää rangella kaikki kadoksissa olleet soketit, duffit ja kylkkärit. Ei tekisi mieli edes lähteä kentälle vaan milläs sen sitte huuhdot? Suoraan klubille olutta kittaamaan vai?