Augusta National Golf Clubilla talvella tehty päätös antoi mahdollisuuden nähdä Mastersin kaikki käänteet.
Draamaa. Alati vaihtuneita tilanteita. Uskomattomia lyöntejä. Käsittämättömiä käänteitä. Uskoa. Epäuskoa. Hermoja raastavaa jännitystä. Sydämentykytystä. Tunnetta. Helpotusta. Iloa.
Muun muassa tällaisia hetkiä todistin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun katsoin Mastersin viimeisen kierroksen televisiolähetystä. Kilpailun päätöspäivä tarjosi kaikki mahdolliset – ja mahdottomat – käänteet, mitä yhteen golftapahtumaan voi kuvitella.
Mutta mikä parasta, sain nauttia Ekorness Stressless -televisiotuolissani kaikesta tästä kilpagolfin historiankirjoihin jäävästä tykityksestä suoran televisiolähetyksen kautta. Toisinkin nimittäin olisi voinut käydä.
Elettiin viime vuoden loppua, tarkemmin sanottuna joulukuun 11. päivää. Lähetimme Augusta National Golf Clubille media-akkreditointipyynnön, jossa pyysimme Golflehdelle akkreditointia Masters Tournamentiin. Minun oli siis tarkoitus lähteä raportoimaan kauden ensimmäisen major-kilpailun tapahtumista paikan päälle.
Aikaa kului, kunnes helmikuun 10. päivänä Augustasta tuli vastaus: media-akkreditointinne on evätty.
Portit maailman hienoimpaan golfturnaukseen toimittajan ominaisuudessa eivät tänä vuonna auenneet, ja pettymys oli iso. Olin jo ehtinyt maalailla mielessäni, miten imisin kaiken mahdollisen Augusta National Golf Clubin tähtipölyn sisääni ja yrittäisin sanoittaa sen tekstin muodossa ulos, mutta nämä haaveet siirtyivät ainakin vuodella eteenpäin.
Näin jokaisen lyönnin, mikään ei mennyt minulta ohitse.
Mutta pettymys oli poistunut mielestäni, kun päätöskierroksen draama ja rytinä valtasivat televisioni. Pääsin todistamaan reaaliajassa Rory McIlroyn ykkösväylän tuplabogia, Bryson DeChambeaun alkukierroksen nousua kilpailun kärkeen, Justin Rosen birdie-ilotulitusta, Ludvig Åbergin vahvaa peliä, McIlroyn pallon jäämistä kuivalle maalle kuin ihmeen kaupalla 11. reiän jatkolyönnissä, DeChambeaun mestaruushaaveiden haihtumista samalla reiällä, McIlroyn käsittämätöntä epäonnistumista 13. reiän pitchissä, hänen mahtavaa jatkolyöntiään puiden takaa 15. reiällä, ja kymmeniä muita käänteitä, mitä Mastersin viimeinen päivä tarjosi.
Näin jokaisen lyönnin, mikään ei mennyt minulta ohitse. Mutta paikan päällä näin ei olisi ollut. Olisin nähnyt edessäni olleiden ihmisten takaraivoja, kuullut taputuksia ja nähnyt totta kai joitain yksittäisiä lyöntejäkin. Mutta kilpailun uskomattomasta draamasta ja kaikista mielettömistä käänteistä olisin ollut autuaan tietämätön, kuten muutkin paikalla olleet ihmiset.
Augustassa katsojilla ei saa olla kännyköitä mukana katsomossa, eikä väylien varrella ole ainuttakaan videotaulua, mistä pystyisi seuraamaan, mitä kilpailussa tapahtuu. Televisiolähetyksessä näytettiin useaan otteeseen, kuinka yleisö seurasi herkeämättä isoja tulostauluja, kun kilpailun vapaaehtoistyöntekijät päivittivät pelaajien yhteistilanteen reikä kerrallaan taululle.
Mutta mitä kaikkea noiden valkoisella pohjalla olleiden vihreiden numerolappujen taakse sunnuntaina kätkeytyikään, oli jotain todella poikkeuksellista. Paikalla olleet katsoja näkivät vain sen, että numerot vaihtuivat, mutta he eivät olleet mitenkään tietoisia kaikista kentällä tapahtuneista käänteistä.
Jos media-akkreditointini olisi hyväksytty, olisin ollut samassa tilanteessa muiden paikan päällä olleiden kanssa. Vaikka olisin todistanut yhtä kaikkien aikojen huikeinta urheilutapahtumaa, en silti olisi ollut alkuunkaan tietoinen kaikesta siitä draamasta, mitä Rory McIlroyn voittoon päättynyt kisa tarjosi. Tällä kertaa sitä oli poikkeuksellisen paljon, ja ehkä juuri tämä kisa avautui parhaiten television ruudulta.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä, ettenkö laittaisi kesäkuussa nimeäni Mastersin lippuarvontaan tai että emme hakisi Golflehdelle media-akkreditointia myös ensi vuoden kilpailuun, mutta tämän kilpailun uskomattomien tapahtumien seuraaminen televisiosta oli lopulta täydellinen hopeareunus sen jälkeen, kun tieto evätystä akkreditoinnista tavoitti minut.
Lue seuraavaksi: Unelma täyttyi, mutta mitä Rory McIlroylle tapahtuu nyt?